lauantai 15. syyskuuta 2012

PItkästä aikaa...

Edellisestä blogitekstistä onkin kulunut aikaa... Arjen alkaminen on vienyt aika lailla mehut, tuntuu, että ylimääräistä aikaa ei juuri ole, kun kuljettelee lapsia harrastuksiin, hoitaa työhommat ja lenkittää koiran. No, olisihan sitä aikaa oikeasti, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Nyt lupaan pyhästi, että kirjoitan jatkossa taas tiheämmin.

Viiru on kasvanut kovasti. Sen kanssa sujuu nykyään oikein mukavasti: Pissat ja kakat tulevat ulos (uskalsimme jopa laittaa matot lattialle), yksinolokin sujuu hienosti. Yöt nukutaan, päivällä ollaan toki virkkuna.

Viirussa on sellainen hauska piirre, että se ei oikeastaan tuhoa mitään ollessaan yksin. Mutta auta armias, kun me tulemme kotiin: alkaa senpäiväinen rumba, kun neiti kuljettelee kaikenlaista kiellettyä ympäri kämppää (nappaa esim. kuivaustelineeltä vaatteita) ja pureskelee kaikkea mahdollista. Olenkin ristinyt Viirun Puuha-Peteksi... Jatkuvasti saa olla nappaamassa suusta jotain kiellettyä. Mutta sen jaksaa, kun yksin ollessa ei (toistaiseksi...) ole tullut mitään isompaa tuhoa.

Pahimmat pureskelut ovat jääneet taakse, mutta edelleen Viiru saa aamuisin riehumiskohtauksia (hyvin nukutun yön jälkeen), ja silloin myös hampaat ovat välillä käytössä. Koira ei tarkoita pahaa, mutta koettaa saada huomiota sillä, että nappaa kiinni vaatteista - ja välillä vähän muustakin... Onneksi pureminen on "hellää", ei enää sellaista naskalien napsuttelua kuin aiemmin. Ei siis satu, mutta on ärsyttävää... Pikku hiljaa koetamme koulia tuostakin tavasta irti...

Tänään Viiru oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Tuloksena komeasti VSP-pennun titteli ja hieno pokaali. Palkinnot näkyvät alla olevassa kuvassa.


Neitonen oli osannut käyttäytyä ainakin sen hetken, että tuomari sai arvosteltua... En itse päässyt paikalle, Viirun kasvattaja Anita esitti koiran. Hyvä niin - en varmaan olisi itse osannut esittää yhtä hyvin, palkinto olisi voinut jäädä saamatta...

Seuraavaa näyttelyä siis miettimään - jospa noita palkintoja tulisi muitakin...