Paluu arkeen ja blogin pariin

Onpa aika kulunut huomaamatta... En ole unohtanut blogia, mutta jotenkin sitä vain on ollut niin paljon tekemistä, että en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Jospa nyt taas aktivoituisi, kun syksy rutiineineen pääsee käyntiin.

Meidän laumaamme on tullut uusi jäsen, dandiedinmontinterrieri Lotta (Zimyrs Yelly Belly). Lotta täyttää 7.9. 5 kk eli on vielä melkoisessa riiviöiässä. Viirun ja Lotan yhteiselo on sujunut erinomaisesti, tosin niin ajattelinkin - Viiru on onneksi hyvin sosiaalinen tapaus, joten en pelännyt, että se mitenkään osoittaisi mieltään. Välillä Viiru on liiankin kiltti, meidän on mm. pitänyt laittaa Viiru toiseen huoneeseen syömään, koska se antaa röyhkeälle pennulle oman ruokansa, jos pentu vain tulee katsomaan kipolle...

Tässä koiruudet ovat juuri tavanneet. Olemme hakeneet Lotan Vaasasta ja ottaneet Viirun kyytiin siskoltani.

Tässä Lotta on ollut kotona pari-kolme viikkoa. Leikki sujuu jo hyvin - välillä ehtii pysähtyäkin.

Näyttelyissä

Keväällä kävimme Viirun kanssa aika paljon näyttelyissä. Tulokset olivat ihan kohtalaiset, kovin keskeneräinenhän tuo koira vielä on. Välillä Viiru ei oikein halunnut esiintyä - tai oikeastaan kaverit olivat kiinnostavampia kuin se näyttelysuoritus -, joten homma meni pomppimiseksi ja kiskomiseksi. Silloin saatiin muutama EH. Kävin Viirun kanssa sitten TamSKin näyttelykoulutuksissa muutaman kerran, ja se auttoikin. Viiru tajusi, mitä näyttelyissä tehdään. Tuloksena oli sitten loppukevään näyttelyistä ERIt (3 kpl) ja oikein mukavat arvostelut. 

Syksyn näyttelyitä en ole muuten vielä päättänyt, mutta rodun erikoisnäyttelyyn mennään syyskuussa. Viirulla on nyt sellainen pieni ongelma, että Lotan kanssa riehuminen on vähentänyt "kivasti" pääkarvoja - otsatukkaa ei juurikaan ole. Nyt olen aloittanut biotiinin tehokuurin, ja se näyttäisi jo vähän auttavan. Elättelen siis toivoa, että saamme otsatukan takaisin. Katsotaan sitten tukan kasvamisen myötä, mihin näyttelyihin mennään... 

Meidän kalju koiruutemme...

Ruoka

Ruoan kanssa on tässä taisteltu koko kevät. Viiru on niiiiiiiin ronkeli, että oksat pois. On ollut aika tottuminen tuohon ronkeliuteen, edellinen koiramme Voltti nimittäin oli ehkä maailman ahnein koira... Viirun kanssa on kokeiltu nyt vaikka mitä ruokia, aina ne rupeavat muutaman viikon kuluttua tökkimään.

Siirsin Viirun keväällä NEUhun (Vogel-NEU), ja hotspotit loppuivat kyllä nopeasti. NEU alkoi tökkiä jossain vaiheessa, ja sitten ajattelin, että kokeillaanpa barffausta. No, se sujui muuten hyvin, mutta alkoi taas tökkiä eli ei kelvannut. Siinä vaiheessa ajattelin, että olkoot ronkeli, minä tarjoan, mitä huvittaa. Ostin Canagan-merkkisiä nappuloita. Ne menivät alkuun ihan ok (annoin samalla myös vähän raakaruokaa, mm. rustoluita ja kanankauloja, jauhelihaa ja muita lihamössöjä), mutta alkoivat nekin sitten jäädä kippoon. Nyt sitten tänään huomasin, että hotspot on tekemässä paluuta... En tiedä, johtuuko tuohon nappulaan siirtymisestä vai kosteasta kesäsäästä vai mistä. Canagan on kyllä viljaton ruoka, mutta voihan siellä olla joku muu ainesosa, joka ärsyttää. No, ajattelin siis jättää tuon nappulan kuitenkin pois ja siirtyä takaisin NEUhun + raakaruokaan. Katsotaan, miten sillä sujuu... Ärsyttää kovasti tuo hotspotin uusiutuminen, monta kuukautta meni hienosti ilman niitä...

Lopuksi

Lupaan taas pyhästi kirjoitella vähän useammin... Tarkoitus olisi tässä syksyllä käynnistellä harrastuksiakin uudelleen, ovat olleet kesätauolla. Uutena lajina kokeilemme rally-tokoa, saas nähdä, miten se meille sopii...

Kesäterkut uimaan pakotetulta (=veteen nostetulta) Viirulta!

Viiru 1 v.

Niin se aika kuluu - Viiru täytti eilen (9.3.) yhden vuoden. Juhlinta oli hyvin hillittyä, päivänsankari ei oikein tainnut tajuta, mitä ne onnittelut tarkoittivat... :)

Lapissa

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten edellisen postauksen. Kävimme hiihtolomalla Lapissa, Pyhätunturilla. Viiru näytti tykkäävän Lapin maisemista, mutta erityisesti se tykkäsi siitä, että koirakaverit Ansa, Seela ja Nappi olivat mukana. Elämä Lapissa ei muuten niin hirveästi eronnut kotielämästä, samat ruokailut ja ulkoilutukset sielläkin oli.

Viirun kanssa on kyllä kiva reissata, koska automatkailu sujuu hyvin ja se sopeutuu nopeasti uusiin paikkoihin. Välillä tosin pitää vähän haukkua, jos kuuluu epämääräisiä ääniä, mutta muuten otetaan varsin lungisti.

Viiru lempipuuhassaan eli kurkkimassa, mitä sieltä penkan takaa voisi löytyä...

Harrastuksia

Agilityharrastus on päässyt kohtuullisesti käyntiin. Olemme käyneet yhdessä TamSKin valmennusryhmässä harjoittelemassa. Harjoittelu on ollut aika omaehtoista, koska muu ryhmä on niin paljon edellä meitä. Seurana meillä on Nappi-kääpiösnautseri ja äitini. Nuutti harjoittelee ohjaamaan kovasti Viirua, minä sitten koetan olla tukena ja opastamassa. 

Pikku hiljaa Nuutille ja Viirulle alkaa löytyä yhteinen sävel. Nyt Viiru jo suurimman osan ajasta pitää kontaktin Nuuttiin oikein mallikkaasti. Viime kerralla kaksikko pääsi jo etenemään kohtuullisen pitkän radanpätkänkin. Esteitä ei vielä osata kaikkia, mutta ei tietenkään tarvitsekaan. Meillähän ei ole mikään kiire treenata, joten ei haittaa, vaikka sekä ohjaaja että koira vielä opettelevat. Minä olen sitten välillä opettanut vaikeampia esteitä, esim. keppejä ja kontakteja kiipeämisesteissä. Katsotaan, miten pitkälle agissa päästään...

Tokoakin kävimme harjoittelemassa pariin kertaan, mutta sitten erinäisten yhteensattumien vuoksi kurssi jäi kesken. Sen verran kipinää kuitenkin hommasta sain, että koetan saada meidät vielä toiselle kurssille ja aktivoitumaan täällä kotonakin. 

Huolenaiheita

Pieni huolenaihekin tässä saatiin. Viirulla oli pari viikkoa sitten hotspot toisen korvan alla poskessa. Ajattelin, että koiruus on sukellellut lumessa niin paljon, että kosteutta on jäänyt korvan alle ja siitä on sitten hautunut hotspot. Vaiva menikin ohi antibiooteilla ja kipeän kohdan ajelemisella. (Haava oli välillä ällöttävän näköinen... Onneksi ällöttävin aihe meni nopeasti ohi.)

No, nyt pari päivää sitten tuli toiseenkin poskeen hotspotin alku. Onneksi huomasin sen heti. Olen nyt putsaillut kohtaa Betadinella, ja se näyttäisi jo paremmalta. Rupesin kuitenkin miettimään, mistä hotspot voisi johtua. Päätin sitten pikapikaa vaihtaa ruoan. Nyt syötämme Viirulle ainakin vähän aikaa Neuta, katsotaan sitten jonkin ajan kuluttua, uskaltaisiko lisätä jotain vehnätöntä kuivaruokaakin... Toivottavasti nuo hotspotit jäävät nyt sitten historiaan...