Voihan vatipää...

Edellisessä postauksessa valitinkin jo hotspotin uusimisesta. No, tulehdus lähti paranemaan ihan hienosti kyllä, mutta sitten tulikin ongelmia. Viiru nimittäin onnistui aina raapimaan salakavalasti paranevaa hotspot-kohtaa niin, että ihoon tuli sitten haava. Ja kun haava rupeutui, se taas raapi... Jouduin sitten leikkaamaan karvat alas (jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä se heti, mutta kun ajattelin, että jospa saataisiin kohta paranemaan ilmankin, niin ei olisi tarvinnut kasvatella karvoja uudelleen). Niinpä neitosen vähäinen otsatukka on vieläkin vähäisempi...

Karvojen leikkaaminenkaan ei sitten ihan kokonaan auttanut, vaikka nopeutti kyllä ruven paranemista. Edelleen Viiru onnistui raapimaan itseään, kun silmä vältti. Hassua kyllä, se ei koskaan raapinut rupea rikki silloin, kun koirat olivat kaksin kotona, vaan aina silloin, kun täällä oli ihmisiäkin... No, joka tapauksessa piti sitten käydä hankkimassa eläinlääkäriltä koiralle vati päähän. Ja siitähän Viiru tietysti tykkäsi ihan hirveästi...

Näistä kuvista ehkä näkee, kuinka paljon Viirua ottaa pattiin...

Tällä hetkellä tuossa entisessä hotspot-kohdassa on pientä karvansänkeä ja vähän vielä rupea. Koira ei ole kovin kaunis, kun otsassa paistaa lähes kalju läntti. Kasvattelemme siis karvaa tässä ihan rauhassa, tämän syksyn näyttelyt jäävät väliin, katsellaan sitten kevätpuolella - ehkä pääsemme kehään vielä ainakin kerran nuorten luokassa, jotta ei jää tuo luokka kokonaan väliin... Maaliskuussa Viiru täyttää 2 v., ja silloin onkin edessä jo avoin luokka. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi päästä näyttelyyn kerran ennen maaliskuun 9. päivää, saisi tosiaan sanoa, että nuorten luokassakin tuli käytyä.

Keskitymme siis tämän syksyn nyt muihin harrastuksiin. Onpahan hyvää aikaa treenailla sitä rally-tokoa. Kurssi alkaakin jo parin viikon kuluttua.