Maalimiehiä oli neljä - yksi vähemmänkin olisi voinut olla, näin jälkeenpäin ajateltuna. Kokeilimme sellaista harjoitusta, että etsimme maalimiehen ensin, sitten pakitimme keskilinjalle asti (maalimiehet olivat lähellä, joten pistosta ei tullut pitkä), sieltä lähetin Viirun sitten ihan itsekseen etsimään (päästin siis irti).
Ensimmäisellä maalimiehellä Viiru merkkasi miehen ja vinkui, kun joutui lähtemään pois. Ihan heti se ei tajunnut, että piti mennä takaisin maalimiehelle. Koira nimittäin lähti keskilinjaa eteenpäin ikään kuin etsimään seuraavaa maalimiestä. Tuli kuitenkin kutsusta takaisin. Menin keskilinjalta vähän eteenpäin kohti maalimiestä ja lähetin koiran uudelleen. Lamppu syttyi, ja Viiru juoksi suoraan maalimiehelle. Jee, makkaraa!!!
Seuraavat kaksi maalimiestä menivät loistavasti. Viiru hiffasi, että keskilinjalta piti mennä takaisin maalimiehelle. Huima edistysaskel!
Viimeisellä maalimiehellä iski ilmeisesti pieni väsymys. En palannut maalimieheltä keskilinjalle vaan jäin vähän edemmäksi. Lähetin koiran. Se ei enää muistanut, että piti mennä maalimiehelle vaan lähti haahuilemaan. Kutsuin koiraa, se katsoi minua, mutta ei oikein tiennyt, tulisiko. Silloin keskilinjalla ollut edellisen maalin maalimies taputteli vähän tyhjää makkarapurkkia. Oli ihan kuin Viiru olisi herännyt: ai niin, se maalimies... Ja ei kun suoraan maalimiehelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Voi tosiaan olla, että tuo viimeinen maalimies olisi ollut hyvä jättää väliin, mutta toisaalta koira kyllä etsi maalimiehen hyvin, kun taas muisti, mitä oli tekemässä.
Ihanaa, että saatiin vähän edistystä haussa. Tässä vaiheessa jatketaan sitten varmaan pitkään. Nyt tuleekin pitkähkö hakutauko, kuukauden verran, kun päivämäärät eivät vain sovi. Toisaalta tauko voi tehdä vauvakoiran pääkopalle ihan hyvää - ties vaikka ajatus kypsyisi...
Treenien jälkeen lähdettiin taas Noomi-siskon (Trasseli Balladi) kanssa lenkille. Tällä kertaa oli kamerakin mukana. Tässä pari otosta.
Juostaan, juostaan... Vauhti oli suurimman osan ajasta melko kova -
kuvien ottaminen kohtuullisen vaikeaa...
Ja välillä piti vähän painia - ja rähistä.
Pienen hetken pystyi olemaan paikallaankin...
Riehuminen oli sen verran rajua, että illalla Viiru alkoi sitten ontua toista takajalkaansa. Ilmeisesti reisilihas on jumissa. Koira jaksoi kuitenkin iltapäivällä vetää ihan hyvän kävelylenkin, joten mitään äkkinäistä "vikaa" jalkaan ei tullut. Nyt pitää sitten ottaa hetki rauhallisesti, että rasituksista palaudutaan. Ei siis huomenna juoksulenkkiä minun kanssani...
