Jos riehuu liikaa, voi käydä huonosti...

Tänään oli taas hakutreenien aika. Viimeviikkoisesta mokailuistani oppineena jopa suunnittelin treenin etukäteen... Tarkistin kyllä suunnitelman järkevyyden kokeneemmilta harrastajilta, jotta en mennyt ihan metsään.

Maalimiehiä oli neljä - yksi vähemmänkin olisi voinut olla, näin jälkeenpäin ajateltuna. Kokeilimme sellaista harjoitusta, että etsimme maalimiehen ensin, sitten pakitimme keskilinjalle asti (maalimiehet olivat lähellä, joten pistosta ei tullut pitkä), sieltä lähetin Viirun sitten ihan itsekseen etsimään (päästin siis irti).

Ensimmäisellä maalimiehellä Viiru merkkasi miehen ja vinkui, kun joutui lähtemään pois. Ihan heti se ei tajunnut, että piti mennä takaisin maalimiehelle. Koira nimittäin lähti keskilinjaa eteenpäin ikään kuin etsimään seuraavaa maalimiestä. Tuli kuitenkin kutsusta takaisin. Menin keskilinjalta vähän eteenpäin kohti maalimiestä ja lähetin koiran uudelleen. Lamppu syttyi, ja Viiru juoksi suoraan maalimiehelle. Jee, makkaraa!!!

Seuraavat kaksi maalimiestä menivät loistavasti. Viiru hiffasi, että keskilinjalta piti mennä takaisin maalimiehelle. Huima edistysaskel!

Viimeisellä maalimiehellä iski ilmeisesti pieni väsymys. En palannut maalimieheltä keskilinjalle vaan jäin vähän edemmäksi. Lähetin koiran. Se ei enää muistanut, että piti mennä maalimiehelle vaan lähti haahuilemaan. Kutsuin koiraa, se katsoi minua, mutta ei oikein tiennyt, tulisiko. Silloin keskilinjalla ollut edellisen maalin maalimies taputteli vähän tyhjää makkarapurkkia. Oli ihan kuin Viiru olisi herännyt: ai niin, se maalimies... Ja ei kun suoraan maalimiehelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Voi tosiaan olla, että tuo viimeinen maalimies olisi ollut hyvä jättää väliin, mutta toisaalta koira kyllä etsi maalimiehen hyvin, kun taas muisti, mitä oli tekemässä.

Ihanaa, että saatiin vähän edistystä haussa. Tässä vaiheessa jatketaan sitten varmaan pitkään. Nyt tuleekin pitkähkö hakutauko, kuukauden verran, kun päivämäärät eivät vain sovi. Toisaalta tauko voi tehdä vauvakoiran pääkopalle ihan hyvää - ties vaikka ajatus kypsyisi...

Treenien jälkeen lähdettiin taas Noomi-siskon (Trasseli Balladi) kanssa lenkille. Tällä kertaa oli kamerakin mukana. Tässä pari otosta.

Juostaan, juostaan... Vauhti oli suurimman osan ajasta melko kova - 

kuvien ottaminen kohtuullisen vaikeaa...

Ja välillä piti vähän painia - ja rähistä.

Pienen hetken pystyi olemaan paikallaankin...

Riehuminen oli sen verran rajua, että illalla Viiru alkoi sitten ontua toista takajalkaansa. Ilmeisesti reisilihas on jumissa. Koira jaksoi kuitenkin iltapäivällä vetää ihan hyvän kävelylenkin, joten mitään äkkinäistä "vikaa" jalkaan ei tullut. Nyt pitää sitten ottaa hetki rauhallisesti, että rasituksista palaudutaan. Ei siis huomenna juoksulenkkiä minun kanssani...

Hakuilemassa

Tänään oli taas hakutreenit. Olimme saaneet mukavasti taas yhden uudenkin koirakon mukaan. Yhteensä koiria oli treenaamassa seitsemän.

Talvitreenaaminen on tietysti vähän hankalaa, kun lunta on riittämiin... Muutaman tunnin kun tallailee maalimiehenä ja oman koiran perässä, tietää tallanneensa - hiki lentää ja reisissä tuntuu. Hyvää treeniä siis niin koiralle kuin ohjaajallekin...

Viiru on edistynyt haussa ihan mukavasti. Se tietää, mistä hommassa on kyse, ja tekee töitä innokkaasti. Tänään ajattelinkin sitten, että voisin koettaa päästä vähän eteenpäin hommassa eli ottaa Viirun takaisin päin, kun se on varmasti hajulla. Sen verran koetin ottaa varman päälle, että koska Viirulla on juoksut, otettiin ensimmäinen maalimies "vanhaan malliin" eli ei mitään pakituksia vaan vain tuuli-ilmaisuna.

Taas kerran opin sen, että koira osaisi kyllä, jos antaisin sen osata... Ensimmäisellä maalimiehellä Viirulla nimittäin oli selvästi haju, mutta koska se oli menossa maalimiehelle "väärää kautta" eli eri kautta kuin olin kuvitellut hajun tulevan, en sitten uskaltanut päästää Viirua sitä kautta... No, löytyi se maalimies muutenkin, mutta kylläpä harmitti, kun en ollut luottanut koiraan. Ehkä vielä joskus opin...

Toinen maalimies menikin sitten helposti, piilo oli lähellä ja tuuli kävi hyvin. Viiru painatteli suoraan maalimiehelle.

Kolmannella piilolla minä sössin taas... Että otti pattiin. Tarkkaavaisuus herpaantui hetkeksi, ja siinä kohdassa Viiru otti sen verran vauhtia, että liinan pää lipesi kädestäni. Viiru ei sitten ollut vielä hajulla, joten lähti kiertelemään ihan miten sattui. Onnistuin hukkaamaan koko koiran - onneksi se meni keskilinjalle, josta muu porukka otti sen kiinni. Sitten vain homma uusiksi, ja maalimies löytyikin helposti. Mutta kyllä harmitti, että taas onnistuminen oli minusta kiinni, tai siis epäonnistuminen...

No, neljäs maalimies otettiin sitten taas varman päälle. Sinne mentiinkin sitten taas suoraan ja nopeasti - meikäläinen yritti parhaansa mukaan pysyä liinan perässä... Hiki tuli.

Mitä tästä opimme: Minun pitää olla tarkempi ja oppia lukemaan koiraa paremmin. Ehkä sitten joskus... Se on kuitenkin hyvä, että vaikka minä sössin, koira etsii innokkaasti, sen motivaatio ei häviä.

Treenien jälkeen vähän väsytti.

"Voitko jättää mut rauhaan ja mennä jonnekin muualle kameras kanssa..."

Tällä kertaa treeneissä oli myös Viirun sisko Noomi. Oli hauska nähdä Noomia pitkästä aikaa. Jäimme treenien jälkeen Noomin emännän kanssa ulkoiluttamaan neitejä. Oli huvittavaa nähdä, miten samasta puusta siskokset ovat veistettyjä - eron huomasi oikeastaan vain karvan määrästä (Noomilla oli karvanlähtöaika) ja värityksestä. Muuten koirat olivat kyllä temperamentiltaan ja liikkeiltään hyvin samanoloisia. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, olisi saanut pari hauskaa kuvaa, kun molemmat tuijottivat samaan suuntaan samassa asennossa... Typyköillä näytti olevan hauskaa keskenään, joten kimppalenkit varmaan jatkuvat, kun päästään taas samoihin treeneihin.