Voihan vatipää...

Edellisessä postauksessa valitinkin jo hotspotin uusimisesta. No, tulehdus lähti paranemaan ihan hienosti kyllä, mutta sitten tulikin ongelmia. Viiru nimittäin onnistui aina raapimaan salakavalasti paranevaa hotspot-kohtaa niin, että ihoon tuli sitten haava. Ja kun haava rupeutui, se taas raapi... Jouduin sitten leikkaamaan karvat alas (jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä se heti, mutta kun ajattelin, että jospa saataisiin kohta paranemaan ilmankin, niin ei olisi tarvinnut kasvatella karvoja uudelleen). Niinpä neitosen vähäinen otsatukka on vieläkin vähäisempi...

Karvojen leikkaaminenkaan ei sitten ihan kokonaan auttanut, vaikka nopeutti kyllä ruven paranemista. Edelleen Viiru onnistui raapimaan itseään, kun silmä vältti. Hassua kyllä, se ei koskaan raapinut rupea rikki silloin, kun koirat olivat kaksin kotona, vaan aina silloin, kun täällä oli ihmisiäkin... No, joka tapauksessa piti sitten käydä hankkimassa eläinlääkäriltä koiralle vati päähän. Ja siitähän Viiru tietysti tykkäsi ihan hirveästi...

Näistä kuvista ehkä näkee, kuinka paljon Viirua ottaa pattiin...

Tällä hetkellä tuossa entisessä hotspot-kohdassa on pientä karvansänkeä ja vähän vielä rupea. Koira ei ole kovin kaunis, kun otsassa paistaa lähes kalju läntti. Kasvattelemme siis karvaa tässä ihan rauhassa, tämän syksyn näyttelyt jäävät väliin, katsellaan sitten kevätpuolella - ehkä pääsemme kehään vielä ainakin kerran nuorten luokassa, jotta ei jää tuo luokka kokonaan väliin... Maaliskuussa Viiru täyttää 2 v., ja silloin onkin edessä jo avoin luokka. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi päästä näyttelyyn kerran ennen maaliskuun 9. päivää, saisi tosiaan sanoa, että nuorten luokassakin tuli käytyä.

Keskitymme siis tämän syksyn nyt muihin harrastuksiin. Onpahan hyvää aikaa treenailla sitä rally-tokoa. Kurssi alkaakin jo parin viikon kuluttua.

Paluu arkeen ja blogin pariin

Onpa aika kulunut huomaamatta... En ole unohtanut blogia, mutta jotenkin sitä vain on ollut niin paljon tekemistä, että en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Jospa nyt taas aktivoituisi, kun syksy rutiineineen pääsee käyntiin.

Meidän laumaamme on tullut uusi jäsen, dandiedinmontinterrieri Lotta (Zimyrs Yelly Belly). Lotta täyttää 7.9. 5 kk eli on vielä melkoisessa riiviöiässä. Viirun ja Lotan yhteiselo on sujunut erinomaisesti, tosin niin ajattelinkin - Viiru on onneksi hyvin sosiaalinen tapaus, joten en pelännyt, että se mitenkään osoittaisi mieltään. Välillä Viiru on liiankin kiltti, meidän on mm. pitänyt laittaa Viiru toiseen huoneeseen syömään, koska se antaa röyhkeälle pennulle oman ruokansa, jos pentu vain tulee katsomaan kipolle...

Tässä koiruudet ovat juuri tavanneet. Olemme hakeneet Lotan Vaasasta ja ottaneet Viirun kyytiin siskoltani.

Tässä Lotta on ollut kotona pari-kolme viikkoa. Leikki sujuu jo hyvin - välillä ehtii pysähtyäkin.

Näyttelyissä

Keväällä kävimme Viirun kanssa aika paljon näyttelyissä. Tulokset olivat ihan kohtalaiset, kovin keskeneräinenhän tuo koira vielä on. Välillä Viiru ei oikein halunnut esiintyä - tai oikeastaan kaverit olivat kiinnostavampia kuin se näyttelysuoritus -, joten homma meni pomppimiseksi ja kiskomiseksi. Silloin saatiin muutama EH. Kävin Viirun kanssa sitten TamSKin näyttelykoulutuksissa muutaman kerran, ja se auttoikin. Viiru tajusi, mitä näyttelyissä tehdään. Tuloksena oli sitten loppukevään näyttelyistä ERIt (3 kpl) ja oikein mukavat arvostelut. 

Syksyn näyttelyitä en ole muuten vielä päättänyt, mutta rodun erikoisnäyttelyyn mennään syyskuussa. Viirulla on nyt sellainen pieni ongelma, että Lotan kanssa riehuminen on vähentänyt "kivasti" pääkarvoja - otsatukkaa ei juurikaan ole. Nyt olen aloittanut biotiinin tehokuurin, ja se näyttäisi jo vähän auttavan. Elättelen siis toivoa, että saamme otsatukan takaisin. Katsotaan sitten tukan kasvamisen myötä, mihin näyttelyihin mennään... 

Meidän kalju koiruutemme...

Ruoka

Ruoan kanssa on tässä taisteltu koko kevät. Viiru on niiiiiiiin ronkeli, että oksat pois. On ollut aika tottuminen tuohon ronkeliuteen, edellinen koiramme Voltti nimittäin oli ehkä maailman ahnein koira... Viirun kanssa on kokeiltu nyt vaikka mitä ruokia, aina ne rupeavat muutaman viikon kuluttua tökkimään.

Siirsin Viirun keväällä NEUhun (Vogel-NEU), ja hotspotit loppuivat kyllä nopeasti. NEU alkoi tökkiä jossain vaiheessa, ja sitten ajattelin, että kokeillaanpa barffausta. No, se sujui muuten hyvin, mutta alkoi taas tökkiä eli ei kelvannut. Siinä vaiheessa ajattelin, että olkoot ronkeli, minä tarjoan, mitä huvittaa. Ostin Canagan-merkkisiä nappuloita. Ne menivät alkuun ihan ok (annoin samalla myös vähän raakaruokaa, mm. rustoluita ja kanankauloja, jauhelihaa ja muita lihamössöjä), mutta alkoivat nekin sitten jäädä kippoon. Nyt sitten tänään huomasin, että hotspot on tekemässä paluuta... En tiedä, johtuuko tuohon nappulaan siirtymisestä vai kosteasta kesäsäästä vai mistä. Canagan on kyllä viljaton ruoka, mutta voihan siellä olla joku muu ainesosa, joka ärsyttää. No, ajattelin siis jättää tuon nappulan kuitenkin pois ja siirtyä takaisin NEUhun + raakaruokaan. Katsotaan, miten sillä sujuu... Ärsyttää kovasti tuo hotspotin uusiutuminen, monta kuukautta meni hienosti ilman niitä...

Lopuksi

Lupaan taas pyhästi kirjoitella vähän useammin... Tarkoitus olisi tässä syksyllä käynnistellä harrastuksiakin uudelleen, ovat olleet kesätauolla. Uutena lajina kokeilemme rally-tokoa, saas nähdä, miten se meille sopii...

Kesäterkut uimaan pakotetulta (=veteen nostetulta) Viirulta!