maanantai 21. tammikuuta 2013

Hyvää alkanutta vuotta!

Huh, onpa edellisestä postauksesta kulunut aikaa... Täytyy koettaa muistella, mitä kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua...

Viiru on tietysti kasvanut kovasti, ja ehkä oppinutkin jotain. Hakutreeneissä olemme käyneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Haku tuntuu sopivan neitoselle, se nauttii kovasti työn tekemisestä. Nenän käyttö sujuu sen verran hyvin, että nyt pitäisi miettiä, mikä olisi seuraava etenemisaskel. Tähän mennessä on harjoiteltu sitä, että haju ylipäätään löytyy. Se onkin jo hyvin hallussa. Seuraavaksi koetetaan sitten ehkä sitä, että palataan hajun saamisen jälkeen keskilinjalle ja koetetaan siitä lähettämistä. Saas nähdä, miten käy...

Agilityakin on jo aloitettu. Agility-ohjauksesta vastaa vanhempi lapsista (10,5 v.), tosin minä olen treeneissä apuna, jotta saadaan homma etenemään järkevästi. Takana on kolmet treenit, viimeksi oli ensimmäinen kerta, kun pääsin itse mukaan, ja pääsimmekin nyt kivasti eteenpäin. Viiru otti ohjaajaan kunnon kontaktin, lopputreenit pystyttiin ottamaan jo vapaana eli ilman remmistä pitelemistä. Toivottavasti edetään jatkossakin yhtä hyvin.

Tokoilua olemme aloittamassa helmikuun puolivälissä. Sitten alkaakin olla harrastuspaletti kasassa.Viirun kanssa on kiva harrastaa, kun se on niin kovin innokas tekemään kaikenlaista.


Kuvassa Viiru syyskuussa eli puolivuotiaana.

Näyttelyissäkin olemme ehtineet käydä ensivisiitistä innostuneina. Lahden ryhmänäyttelyssä olimme tammikuun puolivälissä. Siellä arvostelijana oli Marianne Holm, tuloksena JUN ERI 1 SA PN-3. Melkoinen yllätys... Positiivinen, tietysti. Piste i:n päällä oli erittäin positiivinen arvostelu.

Viime viikonloppuna uskaltauduimme isompaan kehään eli Turun kv-näyttelyyn. Siellä linja oli tiukempi, tuomarina tanskalainen Tomas Rohlin. Tuloksena JUN ERI 2. Hyvin meni siis sekin näyttely. Tuomari oli tiukkana SA:iden kanssa, niitä tuli vain kolme, niistäkin kaksi valmiille valioille. Arvostelu oli tälläkin kertaa oikein mainio. 

Näyttelykokemuksissa parasta on ollut se, että meidän pikkuneiti on osannut käyttäytyä... Viime viikonloppuna havaitsin senkin, että Viiru osaa myös seistä hiljaa paikallaan - kunhan annan sen tehdä niin. Minun pitää siis olla seisottamatta ja jatkuvasti häiritsemättä koiraa, niin se seisoo kyllä... Aina oppii uutta, ja taas kerran vika oli siellä hihnan toisessa päässä. :)

Tänään siirryttiin sitten taas vähän uuteen aikakauteen, kun Viiru aloitti vihdoin ja viimein juoksut. Isäntä osti Viirulle hienot pinkit pöksyt. Koiraparka on melko järkyttynyt, housut eivät kauheasti viehätä... Muuten käytöksestä ei vielä huomaa mitään erikoista, katsotaan sitten, miten käy, kun valeraskausaika iskee...

Tässä vielä Viiru pöksyineen. Kuvan laatu ei päätä huimaa,
mutta ehkä siitä jotain näkee...

Jospa ei tällä kertaa enempää, ettei tule maratonpostausta. Koetan aktivoitua taas ja kirjoitella useammin. Kerrottavaa kyllä riittää, sen verran vauhdikasta meno on tuon neitosen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti