maanantai 4. kesäkuuta 2012

Tuotoksia ja ruokaa

Jokainen lapsiperheen elämää elänyt tietää, että lapsen tuotokset - pissat ja kakat - ovat tärkeitä keskustelunaiheita. Niin myös koiravauvan kanssa. Kummasti tulee keskusteltua siitä, milloin on pissattu ja kakattu viimeksi, minne tuotokset ovat syntyneet ja millaista tulos on ollut.

Viirun siisteyskasvatus on sujunut suurimmaksi osaksi mainiosti. Pissat tulevat mallikkaasti ulos, sisälle ei ole tullut kuin 1-2 pissat, nekin sanomalehdelle. Kakan kanssa onkin sitten vähän toinen juttu. Alkuun kakatkin tulivat mallikkaasti ulos tai sanomalehdelle, mutta nyt neiti on kehittänyt sellaisen tavan, että hiipii vaivihkaa johonkin nurkkaan ja pykää tuotoksensa sinne. Onneksi tuotokset ovat olleet varsin kiinteässä muodossa, joten ne on helppo siivota, mutta silti olisi tietysti mukavaa, jos kakat tulisivat jonnekin muualle kuin lattialle.

Emme ole vielä löytäneet mitään logiikkaa siinä, mihin tahtiin kakkaamista pitäisi kyttäillä ja viedä typykkää ulos. Jos onnistumme ennakoimaan tarpeet, kakatkin tulevat hienosti ulos. Mutta valitettavasti vatsan toimintarytmi ei ole ihan vielä avautunut, joten vähintään kerran päivässä pötkylät löytyvät sisältä. No, toisaalta pentu on vielä aika pieni, joten ehkä ei nyt kannattaisi hätäillä... :)



Vaihdoin muuten Viirun ruokailurytmiä muutama päivä sitten. Kolme ateriaa päivässä oli selvästi liikaa, kun nälkä ei ollut juuri koskaan ja ruoista jäi puolet syömättä. Neuvottelin kasvattajan kanssa, ja hän(kin) oli sitä mieltä, että voi jo kokeilla kahta ateriaa. Niinpä neitonen saa nyt ruokansa vain kaksi kertaa päivässä, ja johan on alkanut maistua! Nyt Viiru osaa jo ennakoida, että kun tullaan hihnalenkiltä aamulla ja illalla, on ruoan aika. Pentu tanssahtelee ruokakipon luo ja seuraa kupin täyttymistä herkeämättömällä innolla...

Tällä viikolla on edessä yksin olemisen opettelua. Hiukan jännittää, miten se sujuu - minulla kun ei ole aiempaa kokemusta yksin olemisen opettamisesta. Mies nimittäin opetti edelliselle koirallemme yksin olemisen jalon taidon (ja hyvin opettikin), nyt vastuu on minulla, kun olen kerran kotosalla koiran kanssa... Raportoin yksin olemisen edistymisestä, kunhan saadaan harjoittelu kunnolla käyntiin.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Mökillä kavereiden kanssa

Viiru pääsi tutustumaan mökkielämään koirakavereiden kanssa...

Tulimme eilen mökille. Viirulla oli kaverina vanhempieni Nappi-käppänä. Koirat painattelivat ulkona peräkanaa pitkät pätkät. Ilmankos Viiru nukkui hyvin viime yön...

Viiru kävi myös kastamassa talviturkkinsa. Vahingossa. Oli pikkuisen turhan utelias, putosi laiturilta veteen. Uimataito oli kunnossa, se tuli todistettua. Tänään ei ole enää uskaltautunut laiturille. Toivottavasti kesällä kuitenkin rupeaa uimaan - jos on kuuma kesä...

Tänään Viiru sai seurakseen vielä siskoni neljä koiraa. Meno on ollut aikamoista, kun kaksi pentua - Ansa ja Viiru - ja kolme vähän isompaa koiraa on pistänyt parastaan. Viirusta on paljastunut aikamoisen dominoiva pakkaus. Pentu ei pelkää ketään, käy kiinni kuin sika limppuun. Häntä vain sojottaa itsevarmasti pystyssä, vaikka vastassa olisi kymmenen kertaa isompi suursnautseri... Ansan kanssa on otettu yhteen aika monta kertaa (Ansa on 2 viikkoa Viirua vanhempi dandiedinmontinterrieri), välillä leikkisästi, välillä tosissaan.

Viiru osaa äristä ihan kiitettävästi. Välillä on saanut napata niskasta kiinni, kun neiti on haastanut riitaa muiden kanssa. Nyt on tosin rauha maassa. Tätä kirjoittaessani on ilta, koirat ovat kaikesta toiminnasta aika poikki, kaikki makailevat rauhassa. Jännittävää katsoa, montako päivää Viiru nukkuu, kun on saanut tuhlata energiaa mökillä ihan urakalla. Tänä aamuna unta riitti puoleen yhdeksään, ja eilen seurana oli vain yksi koira. Jos viiden koiran seura väsyttää samassa suhteessa, voisi kuvitella, että huomenna nukutaan piiiiiiiiiitkään...