maanantai 4. kesäkuuta 2012

Tuotoksia ja ruokaa

Jokainen lapsiperheen elämää elänyt tietää, että lapsen tuotokset - pissat ja kakat - ovat tärkeitä keskustelunaiheita. Niin myös koiravauvan kanssa. Kummasti tulee keskusteltua siitä, milloin on pissattu ja kakattu viimeksi, minne tuotokset ovat syntyneet ja millaista tulos on ollut.

Viirun siisteyskasvatus on sujunut suurimmaksi osaksi mainiosti. Pissat tulevat mallikkaasti ulos, sisälle ei ole tullut kuin 1-2 pissat, nekin sanomalehdelle. Kakan kanssa onkin sitten vähän toinen juttu. Alkuun kakatkin tulivat mallikkaasti ulos tai sanomalehdelle, mutta nyt neiti on kehittänyt sellaisen tavan, että hiipii vaivihkaa johonkin nurkkaan ja pykää tuotoksensa sinne. Onneksi tuotokset ovat olleet varsin kiinteässä muodossa, joten ne on helppo siivota, mutta silti olisi tietysti mukavaa, jos kakat tulisivat jonnekin muualle kuin lattialle.

Emme ole vielä löytäneet mitään logiikkaa siinä, mihin tahtiin kakkaamista pitäisi kyttäillä ja viedä typykkää ulos. Jos onnistumme ennakoimaan tarpeet, kakatkin tulevat hienosti ulos. Mutta valitettavasti vatsan toimintarytmi ei ole ihan vielä avautunut, joten vähintään kerran päivässä pötkylät löytyvät sisältä. No, toisaalta pentu on vielä aika pieni, joten ehkä ei nyt kannattaisi hätäillä... :)



Vaihdoin muuten Viirun ruokailurytmiä muutama päivä sitten. Kolme ateriaa päivässä oli selvästi liikaa, kun nälkä ei ollut juuri koskaan ja ruoista jäi puolet syömättä. Neuvottelin kasvattajan kanssa, ja hän(kin) oli sitä mieltä, että voi jo kokeilla kahta ateriaa. Niinpä neitonen saa nyt ruokansa vain kaksi kertaa päivässä, ja johan on alkanut maistua! Nyt Viiru osaa jo ennakoida, että kun tullaan hihnalenkiltä aamulla ja illalla, on ruoan aika. Pentu tanssahtelee ruokakipon luo ja seuraa kupin täyttymistä herkeämättömällä innolla...

Tällä viikolla on edessä yksin olemisen opettelua. Hiukan jännittää, miten se sujuu - minulla kun ei ole aiempaa kokemusta yksin olemisen opettamisesta. Mies nimittäin opetti edelliselle koirallemme yksin olemisen jalon taidon (ja hyvin opettikin), nyt vastuu on minulla, kun olen kerran kotosalla koiran kanssa... Raportoin yksin olemisen edistymisestä, kunhan saadaan harjoittelu kunnolla käyntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti