Uutta oppimassa

Tällä viikolla sitä on saanut kokea lähes yhtä suurta ylpeyttä kuin silloin, kun omat lapset oppivat kävelemään... No, ei ehkä ihan samaa luokkaa, mutta ylpeyttä kuitenkin. Jännittävää, miten suurta onnistumisen tunnetta voi tuntea, kun koira oppii jonkun uuden käskyn tai tavan - ihan kuin olisi itse tehnyt kovinkin suuren jutun...

Viiru on oppinut viime päivinä paljon uusia asioita. Toissapäivänä saatiin viimein haltuun maahan-käsky oikein kunnolla. Nyt maahanmeno sujuu kotona, metsässä ja kadulla - sekä vauhdista että paikaltaan. Maahanmeno on jo sen verran vauhdikas, että sillä voisi tehdä vaikutuksen jo tottistuomariinkin...

Toinen ilahduttava uusi taito on ulos pyytäminen. Eilen Viiru nimittäin pyysi oma-aloitteisesti ulos, kun oli "isompi hätä". Siitä riemuitsin erityisesti, heräsi toivonkipinä, että jospa ne matot sittenkin saisi lattialle jossain vaiheessa...

Uusia kokemuksia saatiin eilen enemmänkin. Viiru nimittäin pääsi ensimmäisiin hakutreeneihinsä. Autossa odottelu ei ole ihan Viirun lempipuuhaa, joten se meuhkasi autossa aika lailla - haukku kuului metsään asti. Kumma kyllä, autossa haukkuminen ei sitten enää metsässä näkynyt. Viiru ymmärsi makkararingin idean varsin nopeasti. Ahneen koiran kouluttaminen on kyllä tässä mielessä helppoa - missä on ruokaa, siellä on Viirukin. :)

Makkararingin jälkeen kokeiltiin sitten yhtä oikeata etsimistäkin. Alkutyöskentelyä haittasi vähän kakkahätä, mutta kun toimet saatiin suoritettua, malttoi Viiru löytää piilossa olevan maalimiehen ihan hienosti. Koira oli kovin ilahtunut, kun kuusen alta löytyi ihminen ja m-a-k-k-a-r-a-a!!! Myös pois metsästä tultiin hienosti maalimiehen kanssa. Sen verran intona Viiru oli, että olisi lähtenyt saman tien hakemaan vielä toistakin maalimiestä, mutta sitä emme sentään tehneet, jotta jäi nälkää tulevaan työskentelyyn. 

Hakuharjoituksissa oli myös mukana Viirun sisko Noomi. Oli hauska vertailla, miten erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia pennut olivat. Noomilla on hurjasti pitempi karva kuin Viirulla, sillä on myös oikeasti valkoista väriä turkissaan, Viiru kun on käytännössä musta-harmaa. Kovin kauaa pikkuneidit eivät saaneet olla keskenään, kun piti ruveta treenaamaan, mutta ehkäpä leikkihetki järjestyy sitten toisella kertaa.

Kotona Viiru oli kyllä aikas poikki, nukkui sikeästi loppuillan, sen verran heräsi, että iltapissatus saatiin tehtyä...

Parin-kolmen viikon kuluttua päästään kokeilemaan hakemista sitten lisää. Ehkä muistan silloin ottaa kameran mukaan, jotta saan tänne hakukuvia.

Vauhdikas juhannus

Viirun juhannus on ollut varsin vauhdikas. Sen jäljiltä pentu makaakin aika rauhallisena eli väsyneenä sohvan vieressä...

Juhannuksen vietto alkoi jo torstaina, kun Viiru oli pari tuntia vanhemmillani hoidossa. Siellä se työllisti Nappi-kääpiösnautseria ja vanhempiani kiitettävästi - isälläni on hoitamisesta muistona mukavat naskalihampaiden raapaleet käsivarressa... Onneksi vanhempani ovat tottuneita koiraihmisiä, joten pienet hampaanjäljet eivät järkytä...

Hoidossa olon aikana muu perhe kävi shoppailemassa. Kärryyn tarttui mm. Nina Ottossonin "älylelu" Tornado, sillä Viiru on nyt sitten parina päivänä leikkinyt innokkaasti. Vaikeustaso on sopiva, haastetta riittää, mutta tulosta saa sopivan nopeasti. Alla olevissa kuvissa Viiru on lelun kimpussa.

Juhannusaattona koira koki pari "järkytystä": ensin isäntä alkoi imuroida (imuri = pelottava vihollinen, jota pitää kunnioittavan matkan päästä vähän haukkua). Sitten tuli vielä yksinoloharjoitus, jonka aikana isäntä (ehkä vähän loppuun asti ajattelematta) alkoi ajaa nurmikkoa - ruohonleikkuria piti sitten haukkua ikkunan takaa oikein kunnolla... Yksinolo meni kyllä ihan hyvin sen jälkeen, kun ruohonleikkuri vaikeni - ja loppuajaksi Viiru pääsi isännän kanssa hihnassa leikkaamaan nurmikkoa. Yksinoloaika on muuten tällä hetkellä 15 minuuttia, pikku hiljaa sitä sitten pidennetään.

Juhannusaaton ilta meni sitten Viirun kannalta aika paljon mielenkiintoisemmin: ensin se sai leikkikaveriksi 7 kuukauden ikäisen dalmatialaisen, jonka kanssa leikit sujuivat ihan mukavasti. Leikin lomassa tuli käytyä kahlaamassa järvessäkin. Toinen uusi tuttavuus oli Mauno-kissa, joka kiinnosti yllättävän vähän... Kissan kiinnostavuutta ehkä vähensi sen, että Viiru oli dalmiksen kanssa telmimisen jäljiltä sen verran poikki, että veteli autuaasti sikeitä, kun kissa tallusteli metrin päästä...

Juhannuspäivänä oli vuorossa leikkiminen jo valmiiksi tutun lauman eli siskoni koirien kanssa. Siskollani on kaksi dandiedinmontinterrieriä ja saman verran suursnautsereita (jotka tosin ovat jo aika iäkkäitä - 8- ja 12-vuotiaat). Dandyt ovat Viirulle hyviä leikkikavereita, varsinkin Ansa-pentu, joka on Viirua 2 viikkoa vanhempi. Tällä kertaa kyllä nuorempi suursnautseri, 8-vuotias Pihka, halusi myös osallistua leikkeihin...

Leikin tuoksinassa Viiru päätti käydä pulahtamassa siskoni pihalla olevassa pikkulammessa. Tällä kertaa siis ihan vapaaehtoisesti. Lammen vesi ei ole ihan raikkainta mahdollista, sillä koira haisi aika pahalta tullessaan pois sieltä. Niinpä tänään illalla koitti järkytys: Viiru joutui suihkuun. Koira oli aika surkeana, mutta kesti makupalojen turvin urhoollisesti... Alla olevassa kuvassa Viiru on pyyhekuivauksen jäljiltä - enää vähän kostea. :) Pesu tapahtui ihan vain suihkuvedellä, shampoolla emme siis alkaneet urheilla...

Leikkirumba ja suihkussa käyminen ovat väsyttäneet koiran niin, että se tosiaan vetelee nyt sikeitä sohvan vieressä lattialla, lempipaikassaan. Jos koiralta kysyttäisiin juhannuksen tapahtumsita, uskoisin, että se vastaisi juhannuksen olleen oikein onnistunut - suihkusta huolimatta... Ainakin kavereita on riittänyt. :)