Opeteltavaa riittää

Viiru on nyt saanut tottua taas kaikenlaiseen uuteen - pennun elämä on kyllä melkoista uuden opettelemista... Pentu oli eilen ja tänään muutaman tunnin hoidossa "mummulassa" eli vanhemmillani. Siellä on reilun vuoden ikäinen kääpiösnautseri, joten koiraseuraakin oli tarjolla. Tänään kaverina oli myös Viirua pari viikkoa vanhempi dandie dinmontinterrieri. Vauhtia kuulemma riitti, kun pikkuriiviöt vähän leikkivät - sellaiset kolme tuntia putkeen... Ilmankos Viiru olikin pikkuisen sippi, kun hain sen kotiin.

Uutta on ollut myös autoilun opettelu. Sitä on harjoiteltu jo sunnuntaista asti. Nyt autoilu sujuu jo hienosti. Viiru menee makuulle auton penkille, pötköttelee siinä rauhassa, tänään jopa nukkui kyydissä. Hienoa, että autoilu sujuu, koska kesällä pitäisi autoilla vähän pitempiäkin pätkiä.

Viiru siis nukkui koko iltapäivän ja alkuillan. Kello 19 jälkeen iski sitten riiviökohtaus: tärkeintä oli saada upottaa hampaansa johonkin, mieluiten ihmisen jalkaan tai käteen... Riiviökohtaukset ovat vähän rasittavia, koska naskalihampaat ovat terävät, ja toisaalta pentu ei tunnu kuulevan mitään, kun jahtaa kaikkea, mikä liikkuu tai ei liiku... Onneksi tämän illan riiviökohtaus on ohi, ja pentu on taas suloinen itsensä... :)

Yksi pennun omistamisen vaikeimmista puolista on ollut valokuvaaminen. Viiru on sen verran vilkas, että yleensä, kun yritän ottaa kuvaa ja saan tähtäimeen hienon ilmeen tai asennon, koira liikkuu juuri sillä hetkellä, kun painan laukaisinta. Niinpä kameraan tallentuu hännänpää, koiran takamus tai puolikas silmää...

Tässä pari esimerkkiotosta:

Näitä kamerassa riittää. Onneksi on sentään jokunen parempikin otos. Jatkan kuvausharjoituksia.